Yle on nyt kiitettävästi kaivanut esiin sähköpostit jotka melko selkeästi todistavat presidentti Stubbin pojan saaneen erityiskohtelua Ulkopoliittisen instituutin harjoitteluhaussa. Elämää nähneille tässä ei tietysti ole suurta yllätystä.
Työpaikkojen nappaaminen kaikennäköisillä suhteilla on maan tapa. “Verkostoituminen” on usein työuran A ja O ja niille jotka syystä tai toisesta ovat verkostojen ulkopuolella jo lähdössä (esim. maahanmuuuttajat ja duunariperheistä tulevat) jää usein luu käteen. Harjoittelupaikkojen suhteen touhu on tietysti usein vielä räikeämpää, koska työuransa alussa olevat harvoin nostavat meteliä ilmeisestikään syrjinnästä, varsinkin kun kyse on lopulta vain lyhytaikaisesta pestistä.
Toivon mukaan Stubbin juttu perataan kunnolla ja sen myötä saataisiin edistettyä reilua peliä edes julkisella sektorilla. Toisaalta tapaus tai pikemminkin tapaukset Stubb kertoo karusti miten suurituloinen eliitti vetää yhteiskunnassa omilla ohituskaistoillaan useammalla kuin yhdellä tavalla.
Oliver Stubbin valinnan yhtenä perusteluna esitettiin hänen olevan “hyvästä koulusta” eli englantilaisesta Exeterin yliopistosta, jossa hän on aloittanut syksyllä 2024. Exeterin yliopisto on toki ihan kohtuutasoinen tutkimusyliopisto, joka yliopistorankkauksissa jää toki Helsingin yliopiston taakse, mutta päihittää esim. Tampereen yliopiston, jossa Stubb juniorin kovimmat kilpailijat olivat tehneet tutkintoja. Oliver Stubb on kuitenkin ensimmäisen vuoden opiskelija, eikä tutkija.
Exeterin yliopistoon pääsyä ei myöskään sinänsä voi pitää kummoisena saavutuksena, sillä yliopistoon hyväksytään hakeneista peräti 87%. Esim. Tampereen yliopistoon politiikan tutkimuksen linjalle hyväksyttiin viimeisimmässä haussa ensisijaisista hakijoista 24% ja Helsingin yliopiston politiikan ja viestinnän ohjelmaan 10%.
Exeterin yliopistoon hakemista harkitsevien on kuitenkin varauduttava tuntuviin lukukausimaksuihin, joka lukuvuonna 2024/2025 oli filosofian ja politiikan tutkimuksen kanditasolla 24250 puntaa/vuosi, eli n. 28 000 euroa. Stubbin perheessä tämä ei toki liene ongelma. Monessa muussa perheessä kyllä.
Tietenkin tämä on itse asiassa vaatimatonta verrattuna presidentti Stubbin oman opiskelun hintaan.
Alexander Stubbiahan ei lukio-opiskelu hänen omien sanojensa mukaan suurestikaan kiinnostanut, mistä ylioppilastodistus todistaa.
Stubb onnistui kirjoittamaan ruotsista äidinkielenä M:n ja vieraana kielenä suomesta L:n, joka kaksikieliseksi itseään kuvailleelle (ja ensimmäiset kouluvuotensa suomenkielisessä koulua käyneelle) Stubbille sujui ehkä ilman suurempaa opiskelua. Englannista Stubb myös kirjoitti L:n, minkä taustalla oli vanhempien maksama vaihto-oppilasvuosi USA:ssa. Reaalin Stubb senior kuitenkin reputti ja lyhyen matematiikasta selvitti alimmalle arvosanalla.
Näillä papereilla korkeakouluopintoihin pääseminen, ainakaan Stubbiin suunnittelemaan liiketalouteen, ei olisi ollut Suomessa helppoa, mikä Stubbin elämästä kertovissa tarinoissa tavataan sivuuttaa. Stubbilla vaihtoehtoja oli kuitenkin enemmän kuin monilla muilla. Opiskelupaikaksi löytyi USA:n Etelä-Carolinasta Furman University (FU), jonka kandiohjelmaan Stubb pääsi. Furman ei varsinaisesti ole huippuyliopistojen listalla, itse asiassa sitä ei esim. maailmanlaajuisista yliopistorankkauksista löydy lainkaan, toisin kuin suomalaiset korkeakoulut.
Mutta Furman ottaa sisään nykyisin 53% hakijoista ja Stubbin nuoruudessakaan rima ei liene ollut kovin korkealla. Tosin Stubb itse on myös kertonut veljensä olleen vaihto-oppilaana Furmanin professorin perheessä ja vierailleensa itsekin professorin luona ennen yliopistoon hakemistaan, joten suhteetkin ovat olleet kunnossa. USA:n korkeakouluissa opiskelijavalintakriteerit eivät usein ole kovinkaan läpinäkyviä tai yksiselitteisiä.
Vaikka Furmaniin ei ole tiukkaa karsintaa, lukukausimaksut ovat 61 000 dollaria vuodessa, mikä rajoittanee hakijamäärää. Kun mukaan lasketaan opiskelija-asunto, ruokailu, kirjat ja muut pakolliset kulut, vuosikulu nousee n. 82 000 dollariin. Neljän vuoden opiskelun hinnaksi tulee siis lähes 300 000 euroa.
Furmanin aikana alunperin golfammattilaisen uraa suunnitellut Alexander Stubb kertomansa mukaan intoutui opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, mihin hänen kertomansa vaikutti opetus pienissä ryhmissä ja henkilökohtainen kontakti professoreihin.
Monen kandivaiheen opiskelijan kokemus suomalaisissa juustohöylätyissä julkisrahoitteisssa yliopistoissa tuppaa olemaan vähän toisenlainen.
Furmanissa opiskellessaan vanhempi Stubb suoritti työharjoittelun Suomen Washingtonin suurlähetystössä. Paikka lienee ollut kilpailtu, mutta kenties vanhempi Stubb on vakuuttanut rekrytoijat “ylivertaisella motivaatiolla” kuten nuorempi Stubb.
Furmanin jälkeen Alexander Stubbin kerrotaan suorittaneen Diplôme de Langue et Civilisation Française – tutkinnon Pariisin maineikkaassa Sorbonnen yliopistossa. Käytännössä kyseessä näyttäisi olevan yhden lukukauden kielikurssi joita Sorbonne myy kaikille halukkaille lukion suorittaneille 3400 euron hintaan. Muualtakin vastaavia kursseja on saatavilla, mutta toki Sorbonne näyttää CV:ssä parhaalta.
Ylemmän korkeakoulututkintonsa Alexander Stubb suoritti 1993-1995 Belgian Bruggessa sijaitsevassa College of Europessa. College of Europen sisäänpääsykriteereistä ei ole tarkempaa tietoa, mutta opiskelijat valitaan maittain eri Euroopan maista. Opinahjo ei sekään ole tunnettu niinkään tasokkaasta tutkimuksesta kuin tulevaa EU-eliittiä kouluttavana erinomaisena verkostoitumispaikkana. Ihan ilmainen ei tämäkään korkeakoulu ole, sillä lukukausimaksut ovat viimeisimmän tiedon mukaan 29 000 euroa vuodessa. Opiskelu vaatii myös ranskan kielen taitoa, joka Suomessa on harvinaista. mutta Stubb toki oli hankkinut Pahimman laman keskellä 1993 suomalaisten hakijoiden joukko on voinut ollut melko rajattu.
College of Europen jälkeen Stubbin ura tietysti eteni mukavasti, ensin tutkijaksi Ulkoministeriön, Suomen Akatemian ja Suomen EU-edustuston rahoituksella ja sitten Romano Prodin esikuntaan.
En halua väitellä siitä Stubb olisiko tutkijanpaikkoja ansainnut, mutta kiistatonta on se että reaalinsa reputtaneen Alexin kouluttautuminen varteenotettavaksi hakijaksi ja hyödyllisten verkostojen hankkiminen EU-uralle on tapahtunut ennen kaikkea vanhempien varallisuuden avulla. Nuoren Oliver Stubbin ura näyttää kulkevan samaa rataa hinnakkaiden ulkomaisten yliopistojen kautta. Harjoittelupaikka UPI:ssa on tässä vain pieni episodi ja kohusta huolimatta se on tietysti nyt joka tapauksessa käyty ja CV:hen merkitty.
Olen tietysti vakaasti sillä kannalla että ihmisillä tulisi olla mahdollisuus uusiin tilaisuuksiin ja oman potentiaalinsa löytämiseen, vaikka koulu ei nuorena olisikaan mennyt ihan putkeen. Valitettavasti Kokoomuksen ja myös Stubbin politiikka on merkinnyt nimenomaan näiden mahdollisuuksien karsimista ja suomalaisten koulutuksen leikkaamista, viimeisimpänä esimerkkinä aikuiskoulutustuen lakkautus.
Stubbin perhettä ja muita riittävän varakkaita tämä ei tietenkään haittaa, koska heille mahdollisuudet ovat aina ostettavissa ja järjestettävissä. Päinvastoin, näin kilpailu parhaista paikoista vähenee ja rahan ja syntyperän painoarvo kasvaa.
Eurooppa on tietysti elänyt aikaa jolloin raha ja ennenkaikkea syntyperä oli tärkein pätevyyden kriteeri. Tavalliselle kansalle tuo aika oli synkkää ja lopulta aristokratian valta romahti kaikkialla.
Todelliseen tasavaltaan ja tasa-arvoon on kuitenkin vielä matkaa ja syntyperään perustuvat etuoikeudet ovat yhä voimissaan.
Tai kuten presidentti Stubb puheessaan Furmanin yliopistossa 2017 totesi:
“FU one time, FU two times, FU three times, FU all the time.”
Parannusta etsimässä 