Valtiovarainministeri Purra on taas kerran hyökännyt paperittomien terveydenhoitoa vastaan. Hyökkäyksensä kärjeksi Purra on valinnut HIV-positiivisten hoidon, koska HIV:iin ja maahanmuuttajiin liitetyt ennakkoluulot yhdistettynä ovat toki vahva kombo populistiseen vihanlietsontaan.
Tyypillistä kyllä, Purralta on taas hukassa niin faktat kuin terve järki.
Kenenkään ei tarvitse eikä kannata tulla Suomeen ilmaisten HIV-lääkkeiden takia. Taistelu HIV-positivisten oikeudesta lääkitykseen on ollut merkittävä globaali kamppailu, joka on suurelta osin voitettu. WHO:n arvion mukaan 77% maailman HIV-positiivisista oli vuonna 2023 lääkityksen piirissä. Tavoitteet ovat toki korkeammalla, tämän vuoden loppuun mennessä luku olisi tarkoitus nostaa 90 prosenttiin.
Esim. itäisessä ja eteläisessä Afrikassa lääkehoidon arvioidaan kattavan jo 83% HIV-positiivisista. Suurimmat haasteet globaalisti liittyvät HIV-positiivisten tavoittamiseen, testaamiseen ja hoitoonohjaukseen, ei niinkään siihen etteikö lääkkeitä olisi maksutta saatavilla. Ilmaisia lääkkeitä on saatavissa esim. Ugandassa, Kambodzhassa ja myös rajan takana Venäjällä, josta persut spekulatiivisesti tulevilla HIV-positiivisilla maahanmuuttajilla persut ovat aiemmin pelotelleet.
Ilmeisesti vain Suomella ei olisi varaa HIV-lääkkeisiin, jos valtiovarainministeriä olisi uskominen.
Terveysviranomaiset kaikkialla tunnustavat että HIV-positiiviset kannattaa lääkitä. Hyvässä hoitotasapainossa oleva HIV-positiivinen potilas ei ole tartuttava ja nykyisin tähän joukkoon kuuluu suurin osa maailman HIV-positiivisista. Lääkityksen avulla uudet tartunnat ovat laskeneet jo 2000-alusta lähtien.
Lääkityksen ansiosta HIV-positiiviset voivat elää normaalia elämää kuten muutkin kroonisten, mutta hoidettavien sairauksien kanssa elävät. Tässä valossa ei ole lainkaan ihmeellistä että 70% HIV-positiivisista maahanmuuttajista on ollut maahan tullessaan tietoisia tartunnastaan.
Miten tämä kaikki sitten on mahdollista jos HIV-potilaan hoito maksaa 15 000-20 000 euroa vuodessa kuten Purra väittää? Todellisuudessa esim. Suomessa yleisimmin käytetty yhdistelmälääkitys (emtrisitabiini+tenofoviiri) maksaa virallisen vähittäishinnan mukaan 53,58 euroa/30 tbl. eli n. 650 euroa vuodessa.
Lääkkeitä jakavat sairaala-apteekit ostavat kuitenkin lääkkeet tukkuhinnalla ja voivat saada hintoja vielä alemmas kilpailuttamalla lääkehankintojaan. Todellinen kustannus lienee siis luokkaa 1 euro/ päivä.
Monet HIV-lääkkeet, kuten emtrisitabiini-tenofoviiri, ovat nykyisin geneerisiä lääkkeitä joiden patentti on umpeutunut ja hinta laskeva, kun kilpailu vie hintoja lähemmäs tuotantokustannuksia ja tuotantokustannuksetkin voivat tekniikan kehittymisen myötä laskea.
Näiden lisäksi tietysti hyvässäkin hoitotasapainossa oleva potilas käy ajoittaisissa labra- ja lääkärikontrolleissa, mutta näidenkin hinta lienee nykypäivänä kohtuullinen. Hyvässä hoitotasapainossa olevan HIV-potilaan hoidon vuosikustannus on siis satasissa, ei kymppitonneissa. Valtiovarainministerin toivoisi ymmärtävän ottaa selvää todellisista kustannuksista ennen disinformaation levittämistä.
HIV-hoito voi toki käydä kalliiksi, jos virus muuntuu resistentiksi ja on turvauduttava uudempiin lääkkeisiin. Resistenssin riskitekijänä on aloitetun lääkehoidon keskeytyminen tai heikko toteutuminen. Vielä kalliimmaksi hoito voi tulla, jos lääkitsemätön potilas päätyy huonokuntoisena sairaalaan pitkälle edenneen immuunikadon ja sen tuomien oheissairauksien takia. Ja tietysti hoitamaton potilas voi tartuttaa muita edelleen.
HIV-potilaan oikeus oikeus lääkehoitoon on ihmisoikeus, mutta se on myös terveen järjenkäytön valossa erittäin kannattava investointi. Siksi niissäkin maissa joissa politiikka HIV-positiivisia ja riskiryhmiä kohtaan on syrjivää, kaksinaismoralistista ja ongelmaa peittelevää, terveysviranomaiset ovat mukana ilmaisten lääkkeiden jakamisessa. Keskeinen rooli lääkehoitojen edistämisessä on tietysti usein myös paikallisilla ja kansainvälisillä järjestöillä.
Purran ehdotus HIV-lääkityksen lopettamisesta paperittomilta on paitsi moraaliton, myös kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järjetön. Tämän typeryyden moottorina on vain ihmisviha.
Kirjoituksensa lopuksi Purra perää “kansalaisuusperusteista sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa” eli ilmeisesti sosiaaliturvan ja terveydenhoidon eväämistä peräämistä kaikilta maassa oleskelevilta, veronsa, sairasvakuutus- ja sosiaaliturvamaksunsa maksavilta muiden maiden kansalaisilta. Ehdotus on järjetön ja puhtaan rasistinen.
Purra valtiovarainministerinä ja Kaisa Juuso terveydenhoidosta vastaavana ministerinä ovat viimeiset kaksi vuotta olleet vastuussa suomalaisen terveydenhoidon rapauttamisesta. Tämän vastuun väistämiseksi Purra ja perussuomalaiset yrittävät siirtää keskustelun siihen keiltä kaikilta voisi jatkossa evätä terveydenhoidon kokonaan.
Samalla tietysti rahaa tuntuu olevan yllin kyllin jaossa niin suurituloisten veronalennuksiin kuin yksityisille terveysfirmoille.
Parannusta etsimässä 