Parannusta etsimässä

Yle on nyt kiitettävästi kaivanut esiin sähköpostit jotka melko selkeästi todistavat presidentti Stubbin pojan saaneen erityiskohtelua Ulkopoliittisen instituutin harjoitteluhaussa. Elämää nähneille tässä ei tietysti ole suurta yllätystä.

Työpaikkojen nappaaminen kaikennäköisillä suhteilla on maan tapa. “Verkostoituminen” on usein työuran A ja O ja niille jotka syystä tai toisesta ovat verkostojen ulkopuolella jo lähdössä (esim. maahanmuuuttajat ja duunariperheistä tulevat) jää usein luu käteen. Harjoittelupaikkojen suhteen touhu on tietysti usein vielä räikeämpää, koska työuransa alussa olevat harvoin nostavat meteliä ilmeisestikään syrjinnästä, varsinkin kun kyse on lopulta vain lyhytaikaisesta pestistä.

Toivon mukaan Stubbin juttu perataan kunnolla ja sen myötä saataisiin edistettyä reilua peliä edes julkisella sektorilla. Toisaalta tapaus tai pikemminkin tapaukset Stubb kertoo karusti miten suurituloinen eliitti vetää yhteiskunnassa omilla  ohituskaistoillaan useammalla kuin yhdellä tavalla.

Oliver Stubbin valinnan yhtenä perusteluna esitettiin hänen olevan “hyvästä koulusta” eli englantilaisesta Exeterin yliopistosta, jossa hän on aloittanut syksyllä 2024. Exeterin yliopisto on toki ihan kohtuutasoinen tutkimusyliopisto, joka yliopistorankkauksissa jää toki Helsingin yliopiston taakse, mutta päihittää esim. Tampereen yliopiston, jossa Stubb juniorin kovimmat kilpailijat olivat tehneet tutkintoja. Oliver Stubb on kuitenkin ensimmäisen vuoden opiskelija, eikä tutkija. 

Exeterin yliopistoon pääsyä ei myöskään sinänsä voi pitää kummoisena saavutuksena, sillä yliopistoon hyväksytään hakeneista peräti 87%. Esim. Tampereen yliopistoon politiikan tutkimuksen linjalle hyväksyttiin viimeisimmässä haussa ensisijaisista hakijoista 24% ja Helsingin yliopiston politiikan ja viestinnän ohjelmaan 10%.

Exeterin yliopistoon hakemista harkitsevien on kuitenkin varauduttava tuntuviin lukukausimaksuihin, joka lukuvuonna 2024/2025 oli filosofian ja politiikan tutkimuksen kanditasolla 24250 puntaa/vuosi, eli n. 28 000 euroa. Stubbin perheessä tämä ei toki liene ongelma. Monessa muussa perheessä kyllä.

Tietenkin tämä on itse asiassa vaatimatonta verrattuna presidentti Stubbin oman opiskelun hintaan. 

Alexander Stubbiahan ei lukio-opiskelu hänen omien sanojensa mukaan suurestikaan kiinnostanut, mistä ylioppilastodistus todistaa. 

Stubb onnistui kirjoittamaan ruotsista äidinkielenä M:n ja vieraana kielenä suomesta L:n, joka kaksikieliseksi itseään kuvailleelle (ja ensimmäiset kouluvuotensa suomenkielisessä koulua käyneelle) Stubbille sujui ehkä ilman suurempaa opiskelua. Englannista Stubb myös kirjoitti L:n, minkä taustalla oli vanhempien maksama vaihto-oppilasvuosi USA:ssa. Reaalin Stubb senior kuitenkin reputti ja lyhyen matematiikasta selvitti alimmalle arvosanalla. 

Näillä papereilla korkeakouluopintoihin pääseminen, ainakaan Stubbiin suunnittelemaan liiketalouteen, ei olisi ollut Suomessa helppoa, mikä Stubbin elämästä kertovissa tarinoissa tavataan sivuuttaa. Stubbilla vaihtoehtoja oli kuitenkin enemmän  kuin monilla muilla. Opiskelupaikaksi löytyi USA:n Etelä-Carolinasta Furman University (FU), jonka kandiohjelmaan Stubb pääsi. Furman ei varsinaisesti ole huippuyliopistojen listalla, itse asiassa sitä ei esim. maailmanlaajuisista yliopistorankkauksista löydy lainkaan, toisin kuin suomalaiset korkeakoulut. 

Mutta Furman ottaa sisään nykyisin 53% hakijoista ja Stubbin nuoruudessakaan rima ei liene ollut kovin korkealla. Tosin Stubb itse on myös kertonut veljensä olleen vaihto-oppilaana Furmanin professorin perheessä ja vierailleensa itsekin professorin luona ennen yliopistoon hakemistaan, joten suhteetkin ovat olleet kunnossa. USA:n korkeakouluissa opiskelijavalintakriteerit eivät usein ole kovinkaan läpinäkyviä tai yksiselitteisiä.

Vaikka Furmaniin ei ole tiukkaa karsintaa, lukukausimaksut ovat 61 000 dollaria vuodessa, mikä rajoittanee hakijamäärää. Kun mukaan lasketaan opiskelija-asunto, ruokailu, kirjat ja muut pakolliset kulut, vuosikulu nousee n. 82 000 dollariin. Neljän vuoden opiskelun hinnaksi tulee siis lähes 300 000 euroa.

Furmanin aikana alunperin golfammattilaisen uraa suunnitellut Alexander Stubb kertomansa mukaan intoutui opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, mihin hänen kertomansa vaikutti opetus pienissä ryhmissä ja henkilökohtainen kontakti professoreihin.

Monen kandivaiheen opiskelijan kokemus suomalaisissa juustohöylätyissä julkisrahoitteisssa yliopistoissa tuppaa olemaan vähän toisenlainen.

Furmanissa opiskellessaan vanhempi Stubb suoritti työharjoittelun Suomen Washingtonin suurlähetystössä. Paikka lienee ollut kilpailtu, mutta kenties vanhempi Stubb on vakuuttanut rekrytoijat “ylivertaisella motivaatiolla” kuten nuorempi Stubb.

Furmanin jälkeen Alexander Stubbin kerrotaan suorittaneen Diplôme de Langue et Civilisation Française – tutkinnon Pariisin maineikkaassa Sorbonnen yliopistossa. Käytännössä kyseessä näyttäisi olevan yhden lukukauden kielikurssi joita Sorbonne myy kaikille halukkaille lukion suorittaneille 3400 euron hintaan. Muualtakin vastaavia kursseja on saatavilla, mutta toki Sorbonne näyttää CV:ssä parhaalta. 

Ylemmän korkeakoulututkintonsa Alexander Stubb suoritti 1993-1995 Belgian Bruggessa sijaitsevassa College of Europessa. College of Europen sisäänpääsykriteereistä ei ole tarkempaa tietoa, mutta opiskelijat valitaan maittain eri Euroopan maista. Opinahjo ei sekään ole tunnettu niinkään tasokkaasta tutkimuksesta kuin tulevaa EU-eliittiä kouluttavana erinomaisena verkostoitumispaikkana. Ihan ilmainen ei tämäkään korkeakoulu ole, sillä lukukausimaksut ovat viimeisimmän tiedon mukaan 29 000 euroa vuodessa. Opiskelu vaatii myös ranskan kielen taitoa, joka Suomessa on harvinaista. mutta Stubb toki oli hankkinut Pahimman laman keskellä 1993 suomalaisten hakijoiden joukko on voinut ollut melko rajattu.

College of Europen jälkeen Stubbin ura tietysti eteni mukavasti, ensin tutkijaksi Ulkoministeriön, Suomen Akatemian ja Suomen EU-edustuston rahoituksella ja sitten Romano Prodin esikuntaan. 

En halua väitellä siitä Stubb olisiko tutkijanpaikkoja ansainnut, mutta kiistatonta on se että reaalinsa reputtaneen Alexin kouluttautuminen varteenotettavaksi hakijaksi ja hyödyllisten verkostojen hankkiminen EU-uralle on tapahtunut ennen kaikkea vanhempien varallisuuden avulla. Nuoren Oliver Stubbin ura näyttää kulkevan samaa rataa hinnakkaiden ulkomaisten yliopistojen kautta. Harjoittelupaikka UPI:ssa on tässä vain pieni episodi ja kohusta huolimatta se on tietysti nyt joka tapauksessa käyty ja CV:hen merkitty.

Olen tietysti vakaasti sillä kannalla että ihmisillä tulisi olla mahdollisuus uusiin tilaisuuksiin ja oman potentiaalinsa löytämiseen, vaikka koulu ei nuorena olisikaan mennyt ihan putkeen. Valitettavasti Kokoomuksen ja myös Stubbin politiikka on merkinnyt nimenomaan näiden mahdollisuuksien karsimista ja suomalaisten koulutuksen leikkaamista, viimeisimpänä esimerkkinä aikuiskoulutustuen lakkautus.

Stubbin perhettä ja muita riittävän varakkaita tämä ei tietenkään haittaa, koska heille mahdollisuudet ovat aina ostettavissa ja järjestettävissä. Päinvastoin, näin kilpailu parhaista paikoista vähenee ja rahan ja syntyperän painoarvo kasvaa.

Eurooppa on tietysti elänyt aikaa jolloin raha ja ennenkaikkea syntyperä oli tärkein pätevyyden kriteeri. Tavalliselle kansalle tuo aika oli synkkää ja lopulta aristokratian valta romahti kaikkialla.

Todelliseen tasavaltaan ja tasa-arvoon on kuitenkin vielä matkaa ja syntyperään perustuvat etuoikeudet ovat yhä voimissaan. 

Tai kuten presidentti Stubb puheessaan Furmanin yliopistossa 2017 totesi:

“FU one time, FU two times, FU three times, FU all the time.”

Valtiovarainministeri Purra on taas kerran hyökännyt paperittomien terveydenhoitoa vastaan. Hyökkäyksensä kärjeksi Purra on valinnut HIV-positiivisten hoidon, koska HIV:iin ja maahanmuuttajiin liitetyt ennakkoluulot yhdistettynä ovat toki vahva kombo populistiseen vihanlietsontaan.

Tyypillistä kyllä, Purralta on taas hukassa niin faktat kuin terve järki.

Kenenkään ei tarvitse eikä kannata tulla Suomeen ilmaisten HIV-lääkkeiden takia. Taistelu HIV-positivisten oikeudesta lääkitykseen on ollut merkittävä globaali kamppailu, joka on suurelta osin voitettu. WHO:n arvion mukaan 77% maailman HIV-positiivisista oli vuonna 2023 lääkityksen piirissä. Tavoitteet ovat toki korkeammalla, tämän vuoden loppuun mennessä luku olisi tarkoitus nostaa 90 prosenttiin.

Esim. itäisessä ja eteläisessä Afrikassa lääkehoidon arvioidaan kattavan jo 83% HIV-positiivisista. Suurimmat haasteet globaalisti liittyvät HIV-positiivisten tavoittamiseen, testaamiseen ja hoitoonohjaukseen, ei niinkään siihen etteikö lääkkeitä olisi maksutta saatavilla. Ilmaisia lääkkeitä on saatavissa esim. Ugandassa, Kambodzhassa ja myös rajan takana Venäjällä, josta persut spekulatiivisesti tulevilla HIV-positiivisilla maahanmuuttajilla persut ovat aiemmin pelotelleet.

Ilmeisesti vain Suomella ei olisi varaa HIV-lääkkeisiin, jos valtiovarainministeriä olisi uskominen.

Terveysviranomaiset kaikkialla tunnustavat että HIV-positiiviset kannattaa lääkitä. Hyvässä hoitotasapainossa oleva HIV-positiivinen potilas ei ole tartuttava ja nykyisin tähän joukkoon kuuluu suurin osa maailman HIV-positiivisista. Lääkityksen avulla uudet tartunnat ovat laskeneet jo 2000-alusta lähtien.

Lääkityksen ansiosta HIV-positiiviset voivat elää normaalia elämää kuten muutkin kroonisten, mutta hoidettavien sairauksien kanssa elävät. Tässä valossa ei ole lainkaan ihmeellistä että 70% HIV-positiivisista maahanmuuttajista on ollut maahan tullessaan tietoisia tartunnastaan.

Miten tämä kaikki sitten on mahdollista jos HIV-potilaan hoito maksaa 15 000-20 000 euroa vuodessa kuten Purra väittää? Todellisuudessa esim. Suomessa yleisimmin käytetty yhdistelmälääkitys (emtrisitabiini+tenofoviiri) maksaa virallisen vähittäishinnan mukaan 53,58 euroa/30 tbl. eli n. 650 euroa vuodessa.

Lääkkeitä jakavat sairaala-apteekit ostavat kuitenkin lääkkeet tukkuhinnalla ja voivat saada hintoja vielä alemmas kilpailuttamalla lääkehankintojaan. Todellinen kustannus lienee siis luokkaa 1 euro/ päivä.

Monet HIV-lääkkeet, kuten emtrisitabiini-tenofoviiri, ovat nykyisin geneerisiä lääkkeitä joiden patentti on umpeutunut ja hinta laskeva, kun kilpailu vie hintoja lähemmäs tuotantokustannuksia ja tuotantokustannuksetkin voivat tekniikan kehittymisen myötä laskea.

Näiden lisäksi tietysti hyvässäkin hoitotasapainossa oleva potilas käy ajoittaisissa labra- ja lääkärikontrolleissa, mutta näidenkin hinta lienee nykypäivänä kohtuullinen. Hyvässä hoitotasapainossa olevan HIV-potilaan hoidon vuosikustannus on siis satasissa, ei kymppitonneissa. Valtiovarainministerin toivoisi ymmärtävän ottaa selvää todellisista kustannuksista ennen disinformaation levittämistä.

HIV-hoito voi toki käydä kalliiksi, jos virus muuntuu resistentiksi ja on turvauduttava uudempiin lääkkeisiin. Resistenssin riskitekijänä on aloitetun lääkehoidon keskeytyminen tai heikko toteutuminen. Vielä kalliimmaksi hoito voi tulla, jos lääkitsemätön potilas päätyy huonokuntoisena sairaalaan pitkälle edenneen immuunikadon ja sen tuomien oheissairauksien takia. Ja tietysti hoitamaton potilas voi tartuttaa muita edelleen.

HIV-potilaan oikeus oikeus lääkehoitoon on ihmisoikeus, mutta se on myös terveen järjenkäytön valossa erittäin kannattava investointi. Siksi niissäkin maissa joissa politiikka HIV-positiivisia ja riskiryhmiä kohtaan on syrjivää, kaksinaismoralistista ja ongelmaa peittelevää, terveysviranomaiset ovat mukana ilmaisten lääkkeiden jakamisessa. Keskeinen rooli lääkehoitojen edistämisessä on tietysti usein myös paikallisilla ja kansainvälisillä järjestöillä.

Purran ehdotus HIV-lääkityksen lopettamisesta paperittomilta on paitsi moraaliton, myös kansanterveydellisesti ja taloudellisesti järjetön. Tämän typeryyden moottorina on vain ihmisviha.

Kirjoituksensa lopuksi Purra perää “kansalaisuusperusteista sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa” eli ilmeisesti sosiaaliturvan ja terveydenhoidon eväämistä peräämistä kaikilta maassa oleskelevilta, veronsa, sairasvakuutus- ja sosiaaliturvamaksunsa maksavilta muiden maiden kansalaisilta. Ehdotus on järjetön ja puhtaan rasistinen.

Purra valtiovarainministerinä ja Kaisa Juuso terveydenhoidosta vastaavana ministerinä ovat viimeiset kaksi vuotta olleet vastuussa suomalaisen terveydenhoidon rapauttamisesta. Tämän vastuun väistämiseksi Purra ja perussuomalaiset yrittävät siirtää keskustelun siihen keiltä kaikilta voisi jatkossa evätä terveydenhoidon kokonaan.

Samalla tietysti rahaa tuntuu olevan yllin kyllin jaossa niin suurituloisten veronalennuksiin kuin yksityisille terveysfirmoille.

Nyt kun hallitus on kertonut aikovansa leikata lisää mm. lastensuojelusta, vanhustenhoidosta, vammaisilta ja vanhuksilta, muistutan teitä eräästä asiasta josta hallitus EI aio leikata.

Kyse on tietenkin yksityislentoihin käytetyistä lentokentistä, joihin aiotaan laittaa 20 miljoonaa verorahoja/vuosi. Eikä tämä valitettavasti ole vitsi.

Asia tuotiin julki maaliskuun alussa Liikenneministeriön tiedotustilaisuudessa joka ei liiemmin herättänyt keskustelua. Tuolloin kerrottiin että valtio aikoo perustaa uuden lentokenttäyhtiön johon siirretään valtionyhtiö Finaviasta tappiolliset lentokentät. Samalla tähän uuteen yhtiöön siirretään kuntien ja yksityisessä omistuksessa olevia kannattamattomia lentokenttiä. Tämän uuden lentokenttäyhtiön pystyssä pitämiseen siis tarvitaan 20 miljoonaa vuodessa.

Valtaosa uuteen yhtiöön siirrettävistä kentistä on sellaisia joille ei ole ollut enää vuosiin reittilentoja. Niitä siis käytetään ainoastaan yksityis- ja tilauslentoihin sekä laskuvarjohyppyjen tapaiseen harrastustoimintaan. Siis pienten ja varakkaiden piirien puuhasteluun joka jostain syystä on katsottu mittavan subvention arvoiseksi.

Liikenneministeriön tiedotustilaisuudessa läsnä ollut Pyhtään yksityislentokentän omistaja Esa Korjula julisti innokkaasti että uuden lentokenttäyhtiön toiminta saadaan vielä kannattamaan.

Korjula on aiemminkin antanut julkisuuteen haastatteluja ja lausuntoja lentotoiminnan loistavasta tulevaisuudesta. Todellisuudessa Korjulan oma Pyhtään yksityiskenttä ja yksityistä lentotoimintaa pyörittävä yhtiö näyttävät kuitenkin tehneen raskasti tappiota. Vuoden 2023 tilinpäätöksen mukaan yhtiön liikevaihto oli 288 000 euroa ja tappio 170 000 euroa.

Tappioista ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia, sillä valtio on vuosina 2018-2024 rahoittanut Korjulan yksityistä lentokenttätoimintaa yli 4 miljoonalla euron avustuksilla.

Nyt ilmeisesti Korjulan käsiin on päätymässä 20 miljoonaa rahaa vuosittain, sillä ainakin Karjulan Redstone Aero-yhtiön sivuille ilmestyneen tekstin mukaan juuri Karjulan yhtiö olisi saamassa vastuulleen lentokenttäverkoston pyörittämisen.

Tälle kaikelle olisi toki myös vaihtoehto ja ilmeisesti sellaista oli liikenneministeriössä valmisteltukin, sillä tammikuussa Finavian toimitusjohtaja ja ministeriön liikenneneuvos hahmottelivat kannattamattomien lentokenttien myyntiä ja vihjailivat myös maakuntalentojen subvention lopettamisesta (18 miljoonaa euroa, 120 euroa/matkustaja).

Näillä toimilla olisi säästetty siis lähes 40 miljoona euroa vuodessa ja ilmeisesti kerätty myös jonkin verran myyntituottoja valtion kassaan. Mutta vielä saman päivän aikana pääministeri Orpo ja persuministeri Ranne riensivät ilmoittamaan hallituksen poliittisen tahdon. Tappiolliset lentokentät ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa.

Eivät vanhukset, eivät köyhät lapsiperheet, eivät vammaiset. Ei terveydenhoito tai koulutus. Mutta yksityislentämiseen käytetyt lentokentät kyllä.

Somessa on nyt levinnyt Perussuomalaisten levittämä kaavio jolla “todistetaan” Ylen olevan vasemmistomedia, koska “kansa” niin sanoo.

Kaavio perustuu Elinkeinoelämän valtuuskunnan laajaan kyselyyn ja on, yllätys, yllätys – vahvasti harhaanjohtava. Alkuperäinen kyselytulos on tässä:

Sen mukaan toki 40% vastanneista katsoi Ylen olevan vasemmalle kallellaan , mutta 5% piti sitä oikeistolaisena ja 49% katsoi että Yle ei ole kumpaakaan. Selkeä enemmistö (54% vs. 40%) siis torjui näkemyksen että Ylen näkökulma olisi vasemmistolainen.

Huomionarvoista on myös että Ylen uutiset oli kyselyssä kaiken luotetuin suomalainen media, peräti 76% katsoi sen uutisoinnin olevan totuudenmukaista.

Miten sitten Ylen “vasemmistolaisuuspisteet” olivat korkeammat kuin avoimesti vasemmistolaisella Kansan Uutisilla?Tässä Kansan Uutisten tulos:

Kansan Uutisia siis piti 32% vasemmistolaisena, 3% oikeistolaisena ja 5% neutraalina. Selkeä enemmistö vastanneista (32% vs. 8%) piti Kansan Uutisia vasemmistolaisena, joka ei ole yllätys.

Kuitenkin, toisin kuin Ylen kohdalla, 60% kyselyyn osallistuneista ilmoitti ettei tunne/seuraa kyseistä mediaa ja jätti siis käytännössä vastaamatta. Ylen kohdalla tämä osuus oli vain 6%.

Perussuomalaisten tapa käsitellä kyselyn tuloksia on räikeän harhaanjohtava ja on hämmentävää että tähän on suhtauduttu niinkin laajasti jotenkin vakavasti.

Todettakoon että kyselyssä vain 10% vastaajista arvioi perussuomalaisen Suomen Uutisten uutisoinnin totuudenmukaiseksi.

Kyllä kansa tietää, vai miten se meni?

Hesari julkisti uusimman kuntavaaligallupin ja luvut ovat nykyhallitukselle synkeät. Tämän hahmottamiseksi koostin hieman kannatuslukujen kehitystä.

Orpon hallitus ei alunperinkään ollut kovin suosittu, mutta (epä)onnekas vaalimatematiikka sekä RKP:n lähtö Orpon ja Purran matkaan mahdollisti hallituksen muodostamisen. Hallituspuolueiden kannatus 2023 eduskuntavaaleissa oli vain 49,4%, siis niukasti alle puolet äänestäneistä.

Nyt hallituspuolueiden kannatus on pudonnut lähes 10 prosenttiyksikköä.

Varsinainen sinimusta oikeistoblokki, eli Kok+PS+KD, puolueet jotka olivat viime vaalikaudella oppositiossa, on nyt pudonnut 35,7% yhteiskannatukseen. 

On myös hyvä muistaa että tämä osuus on laskettu vain kantansa ilmoittaneista. Jos oikeiston kannattajien osuus laskettaisiin koko kansasta viime eduskuntavaalien äänestysprosentin (72%) mukaan, oikeiston kannattajia on 25,7%, siis noin neljännes kansasta. Niin perinteisessä, kuin miljardöörien omistamassa ja hallitsemassa sosiaalisessa mediassa tämä vähemmistö tuntuu kuitenkin käyttävän ääntä osuuttaan enemmän.

Puoluekentän toisella laidalla punavihreät puolueet, SDP+ Vihr+Vas ovat kasvattaneet kannatustaan eduskuntavaalien 34:sta 40 prosenttiin. Ne ovat siis tasoissa nykyhallituksen kanssa ja selkeästi suositumpia kuin oikeistoblokki. Jos mukaan lasketaan kannatustaan myös nostanut Keskusta, oppositio pesee hallituksen selkein luvuin 56-40. Jos taas katsotaan Marinin hallituksen viisikkoa (SDP,+Vihr+Vas+Kesk+RKP), yhdistelmän kannatus on nyt yli 60%, nousua eduskuntavaaleista lähes 11%.

Suomalainen oikeisto on kohta kahden vuoden ajan pääsyt toteuttamaan visioitaan ennenäkemättömän estottomasti. Jälki on ihmisten hyvinvoinnin kannalta tuhoisaa eikä paljon puhutuista valtiontalouden tasapainotuksesta tai työllisyyden paranemisesta näy jälkeäkään, päinvastoin.

Kansalaisten tuomio on jo selkeä, mutta jos tällä linjalla jatketaan, niin kyllä oikeisto saa vielä perusteellisemmin tuhottua oman kannatuksensa.

Nähtäväksi jää, pysyykö hallitus kuitenkaan tällä menolla kasassa ja aikooko se jatkaa samaa linjaa. Se miten nämä gallupluvut realisoituvat kuntavaaleissa epäilemättä vaikuttaa jatkoon.

(P.S: Ylläoleva taulukko vapaasti käytettävissä)

Uusimman tiedon mukaan hallitus suunnittelee entistä massiivisempaa lisätukea, yli 600 miljoonan lisätukea yksityiseen terveydenhoitoon (1) 

Koko suunnitelma on jälleen kerran sekä kansanterveydelllinen järjettömyys, eriarvoisuutta lisäävä tulonsiirto köyhiltä rikkaille että härski yhteisten varojen ryöväys terveysfirmoille. 

Ympäri maata julkisessa terveydenhuollossa on jouduttu irtisanomaan henkilökuntaa, sekä lakkauttamaan sairaaloita ja terveysasemia. Hallitus on heikentänyt hoitakuuta samalla kun hyvinvointialueilta varoitettaan että perustuslaillinen oikeus hoitoon on murenemassa. 

Kaiken tämän keskellä hallitukselta kuitenkin irtosi kymmenien miljoonien lisäpotti yksityiseen terveydenhoitoon vuoden 2024 alusta lähtien. Luvattu jonojen purku jäi toteutumatta, sen sijaan raha upposi lähes kokonaisuudessaan yksityisten terveysfirmojen voittoihin näiden nostaessa vastaavasti hintoja (2).

Lähes kaikki asiantuntevat tahot tyrmäsivät tämän järjettömyyden, joka ei kuitenkaan näytä hetkauttaneen hallitusta mitenkään.

Keppihevosena yksityisen terveydenhoidon lisätuelle käytetään nyt omalääkärimallia joka toteutettaisiin nyt niin että yli 65-vuotiailla olisi mahdollisuus käydä kolme kertaa vuodessa yksityislääkärillä korotetulla tuella, niin että omavastuu jäisi “samaksi kuin julkisessa terveydenhoidossa” eli ilmeisesti 28 euroon (3). 

Tietenkin Helsingissä julkisen terveysaseman lääkärivastaanotosta ei nykyisellään peritä maksua lainkaan, kuten oikein ja järkevää on. Kenties tämä yksityisten lääkäriasemien bisneksen kannalta ikävä linjaus on se syy miksi halitus on päättänyt myös kohdistaa erityisesti Helsinkiin 35 miljoonan ylimääräisen leikkauksen julkisen terveydenhuollon rahoitukseen.

Kolme käyntikertaa vuodessa on tietysti riittämätön vakavasti sairaille, joten käytännössä yksityiseen hoitoon ohjautuvat jälleen ne joiden terveysongelmat ovat vähäisempiä ja rahavarat suurempia, kun taas köyhimmät ja sairaimmat jäävät julkisen terveydenhoidon varaan. Samalla tietysti kannustetaan julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteiskäyttöön, joka tietysti vie entistä kauemmas mistään todellisesta omalääkärijärjestelmästä ja hoidon kokokaisuuden hallinnasta.

Nykyiselläänkin suomalaisen terveydenhoidon yksi keskeinen ongelma on se että parhaiten hoitoon pääsevät ne joilla on vähiten tarvetta ja eniten rahaa, kun taas sairaammat ja pientuloisemmat (nämä tekijät ovat usein kytköksissä) joutuvat helposti jonon perälle.

Kuin kirsikkana kakun päällä tarkoitus on vyöryttää tästä koituvaa verorasitetta entistä enemmään pienituloisille palkansaajille. Hallituksen esittämä palkansaajien sairaanhoitomaksun korotus kun olisi käytännössä tasavero. Samalla tietysti halitus on jaellut erityisesti suurituloisemmille veronalennuksia alentamalla progressiivista tuloveroa.

Trump/Musk-parivaljakon riehunta Atlantin takana levittää sekaannusta ja tuhoa niin äänekkäästi että kotoisen oikeistohallituksemme ja Purra/Orpo-parivaljakon politiikka tuntuu ajoittain peittyvän sen alle, vaikka pohjimmiltaan hyvin samantyyppisestä yhteisen tulevaisuutemme romuttamisesta on kyse. Saksilla nirhaaminen on toki hitaampaa kun moottorisahalla huitelu, mutta samanlainen julkisten toimintojen tuho ja rikkaiden taustavoimien ajama vastuuton yhteisen kassan ryöstö on meneillään Suomessakin.

Toivoa ei toki kannata heittää, sillä vastarinta radikaalioikeistolaista politiikkaa vastaan on kasvamassa niin meillä kuin muualla. Kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa eivätkä vihanlietsonta ja pelottelu politiikan välineinä kanna loputtomiin.

Kaikki ansaitsevat hyvän terveydenhoidon ja sen eteen aion tehdä työtä niin terveydenhuollon ammattilaisena kuin poliittisissa luottaustehtävissä.

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011096571.html
2. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010641584.html
3. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011020257.html

Olen ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä (ja Vasemmistoliiton listalla tietty!)

Koska tähän on taas tullut lähdettyä, lienee asiallista avata taas vaalien kannalta relevantteja näkemyksiäni. Kaikkiin vaalikoneisiin joita on tietooni tullut, olen toki vastannut/vastaamassa, joten sitä kauttakin voi toki tarkastaa näkemyksiä. Mutta pidemmittä puheitta:

Aihe 1: Terveydenhoidon priorisointi

Terveydenhoidon priorisointikeskustelu on yleensä kauheaa katsottavaa koska heti lähdössä sivuutetaan systemaattisesti kaksi tärkeintä priorisointikysymystä:

1, Olisiko terveydenhoito priorisoitava tärkeämmäksi kuin veronalennukset?

Tähän vastaan omalta osaltani ehdottomasti kyllä, mutta valitettavasti suurin osa poliitikoista ja eritoten nykyinen hallitus on vastannut ei.

Veroaste on 2000-luvulla kasvanut ja taas ollaan leikkamassa erityisesti rikkaimpien verotusta, samalla kun terveydenhoito kärsii resurssipulasta:

Veroasteen kehitys

OECD:n “State of the Health in EU” Suomi-raportti* toteaa tylyjä tosiasioita jotka eivät ole ihan tuntemattomia asioihin perehtyneille:

Meidän piti olla pohjoismainen hyvinvointivaltio jossa on tasokas julkinen terveydenhuolto, mutta todellisuudessa olemme pudonneet EU:n keskiarvon alapuolelle. Tämä on tulos siitä “terveydenhoidon tehostamisesta” jota erityisesti Kokoomuksen vetämänä on harjoitettu jo vuosikymmeniä.

Varaa olisi, se vain on jaettu muualle. Veronalennuksilla on kuulemma edistetty talouskasvua, mutta 2000-luvun tulokset tälläkin saralla ovat jääneet lopulta varsin heikoiksi. Nykyhallitus tietysti on vetänyt omat johtopäätöksensä ja on ilmeisesti suunnittelemassa terveydenhuoltoon lisäleikkauksia jotta rikkaille perijöille voitaisiin jakaa lisää rahaa.

Uskallan rohkeasti väittää, ja asian tueksi löytyy tutkimuksia, että väestön terveyteen panostaminen olisi ihan kansantaloudenkin kannalta parempi sijoitus kuin perintöveron alentaminen. Tietenkin asia voi näyttää toiselta miljonäriperheiden ykstyisen talouden kannalta. 

2. Onko julkinen terveydenhoito priorisoitava tärkeämmäksi kuin yksityinen terveydenhuolto?

Julkinen terveydenhoito on yleisesti ottaen todettu tehokkaimmaksi tavaksi järjestää terveydenhoito. USA, jossa on maailman kallein terveydenhoito tarjoaa varoittavan esimerkin siitä millaiseen suorastaan katastrofaaliseen tehottomuuteen yksityistetty terveydenhoito voi johtaa. 

Varoittava esimerkki ei kuitenkaan näytä nykyhallitusta pidättelevän, vaan yksityisten terveysfirmojen omistajille on kaadettu jo satoja miljoonia julkista rahaa käytännössä täysin hyödyttömästi, ja suunnitteilla on vielä laajempi yksityistäminen.

Yksityistetty terveydenhoito voi tuottaa hyvin laadukkaita terveyspalveluita hyvin varakkaille ihmisille ja hyvin miellyttäviä voittoja terveysyhtiöiden omistajille. Näistä syistä yksityistämisellä on oma kannattajakuntansa jolla on suhteeton vaikutusvalta.

Tavallisten ihmisten terveydenhoitoa varten tarvittaisiin kuitenkin nimenomaan julkisen terveydenhoidon lisärahoitusta jolla voitaisiin purkaa jonot, taata hoitoonpäääsy ja laadukas hoito kaikille. Tämä on tehtävissä, jos poliittista tahtoa on.

*https://health.ec.europa.eu/system/files/2024-01/2023_chp_fi_finnish.pdf

Äärioikeistolainen akselerationismi on terroristisena ideologiana noussut esiin myös Suomessa Kankaanpään ja Lahden terroristiryhmien paljastumisen myötä. Esille on noussut myös yhteys erittäin pahamaineiseen äärioikeistolaiseen satanistiseen ”Order of Nine Angles”(ONA)-liikkeesen. 

Kankaanpään ja Lahden terroristeille ei ole löytynyt kovin paljon julkisia ymmärtäjiä, mutta poikkeuksiakin löytyy. 

Yksi sellainen on ”turvallisuusasiantuntija” Marko Meretvuo joka äärioikeistolaisessa Sarastus-verkkojulkaisussa 25.7. julistaa olevansa ”ylpeänä akselerationisti”. Vaikka Meretvuo Sarastuksen haastattelussa esittää rikosoikeudellisen vastuun välttämiseksi välttämättömät etäisyydenotot varsinaisiin väkivallantekoihin (kuten liikkeen piirissä on tapana) hän myös ilmoittaa että hän ”mieluummin potkaisee monolla naamaan” irtisanoutumista kyseleviä kuin irtisanoutuu Kankaanpään ja Lahden terroristiryhmistä.

Sarastuksessa julkaistu haastattelu ei ole ensimmäinen jossa Meretvuo avaa näkemyksiään. Hän on verrattain ahkera kirjoittaja ja pelkästään parin viime kuukauden ajalta löytyy lukuisia julkaistuja kirjoituksia.

Heinäkuussa julkaistu kirjoitus on otsikoitu: ”Liberaalista demokratiasta on päästävä yli” ja siinä Meretvuo julistaa nykyjärjestelmän ongelmiksi 

ihmisoikeudet, ”maailmanparantamisen” ja ”moralismin”

Toisessa kirjoituksessa ilmaistaa vielä suorasukaisempaa ihmisoikeuksien vastustusta:

”ei ole millään loogisella argumentilla perusteltavissa, että kaikilla ihmisillä olisi sisäsyntyisesti joitakin tiettyjä oikeuksia. …on myös olemassa toisenlaisia totuuskäsityksiä, toisenlaisia arvoja. Niiden mukaan haitalliset jäsenet voidaan deletoida yhteiskunnasta.”

Kesäkuun lopulla Meretvuo kommentoi elinkeinoministeri Junnilan ympärillä vellonutta natsikohua yksikantaan: ”mitä sitten, vaikka hallituksessa olisi kansallissosialisti?”

ja päättää kirjoituksensa akselerationistiseen julistukseen:

”Aikalaishulluus…tullee hallituspohjasta riippumatta kasvamaan, kunnes koko liberaalihegemonia aiheuttaa oman itsetuhonsa. Sitä ennen me voimme vain kiihdyttää vallitsevia vastakkainasetteluita (mikäli ne enää tästä voivat kiihtyä) sekä toisaalta kylvää uudenlaisen yhteiskunnan, uudenlaisen sivilisaation siemeniä.”

Jonkin verran huomiota sosiaalisessa mediassa on jo saanut kesäkuun lopulla julkaistu kirjoitus jossa Meretvuo vaatii lehdistönvapauden rajoittamista ”ideologisen parjaamisen estämiseksi” 

”Tarvittaisiinko asiaa varten esimerkiksi lakimuutos sanktioineen? Siten jatkossa myös toimittajia voitaisiin tuomita sananvapausrikoksista poliittisten mielipiteidensä perusteella”

Mielenkiintoiseksi asian tekee se Meretvuo ei esittele näitä näkemyksiään demokratian lopettamisesta, ihmisoikeuksien ja lehdistönvapauden lopettamisesta sekä ”haitallisten ihmisten” murhaamisesta vain fasistiseksi tiedetyllä Sarastus-sivustolla, vaan Perussuomalaisen puolueen virallisilla nettisivuilla.

Meretvuon kirjoitukset on julkaistu perussuomalaiset.fi-sivuston blogiosastolla, jonka kirjoittajat ovat esittelyn mukaan ”puolueen kansanedustajia, vaaliehdokkaita, kunnallispoliitikkojen ja muita puolueen jäseniä.”

Meretvuon rooli perussuomalaisessa puolueessa lienee lähinnä ”muu jäsen”, mutta ainakin puolueen ajatuspaja Suomen Perusta on tilannut Meretvuolta marraskuussa 2021 ilmestyneen analyysin ”Tulta ja tulikiveä” jossa ironista kyllä varoitetaan apokalyptisen ilmastopuheen voivan johtaa ilmastoterrorismiin.

Meretvuon toinen keskeinen julkaisukanava, ”traditionalistinen” verkkolehti Sarastus ei sekään ole vailla yhteyksiä perussuomalaisiin. ”Sarastusta” on luonnehdittu Suomen Sisun teoreettiseksi julkaisuksi ja sen päätoimittaja Timo Hännikäinen on myös Sisun varapuheenjohtaja. Suomen Sisu on mm. levittänyt Sarastuksessa julkaistuista kirjoituksista koottua kirjaa.

Suomen Sisun riveistä eduskuntaan on noussut useita perussuomalaisia kansanedustajia, mukaan lukien mm. Jussi Halla-aho ja Perussuomalaisten nykyinen varapuheenjohtaja Mauri Peltokangas. Sisun puheenjohtajana toimi vuosina 2013-2019 perussuomalainen kansanedustaja Olli Immonen. Myös perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Riikka Purra on kertonut käyneensä Suomen Sisun tapaamisissa.

Uusin Sarastuksen kirjoittajakaartiin liittynyt perussuomalainen on kansanedustaja Teemu Keskisarja, joka on mm. 11.7., siis samana päivänä kuin hallituspuolueiden puheenjohtajat julkaisivat julkilausumansa rasismin tuomitsemisesta, on postannut Sarastukseen kirjoituksen väestönvaihdosta. Heinäkuussa Sarastuksen päätoimittaja Hännikäistä vastaan nostettii  syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta liittyen aiempaan artikkeliin ”Miten etninen puhdistus toteutetaan?”, jonka sisältö on suunnilleen sitä mitä otsikko lupaa. 

Vaikka Meretvuon into ihmisoikeuksien poistamiseen ja kiihdytykseen kohti nyky-yhteiskunnan tuhoa sijoittavat hänet kiistatta radikaaliin äärioikeiston, hänen näkemyksiinsä liittyy vielä tätäkin synkempiä puolia.

Meretvuo ei nimittäin ota etäisyyttä myöskään Kankaanpään natsiterroristisolun satanistisiin näkemyksiin. Päinvastoin, Meretvuo on todennut jo huhtikuussa 2022 ”Kansalainen”-äärioikeistosivuston haastatelussa (sama haastattelu on julkaistu myös uusnatsistisella Partisaani-sivustolla): 

”Mitä tulee Order of Nine Anglesiin, olen viime aikoina lukenut perinteen keskeiset teokset uudelleen ja todennut, että kyseessä on kokonaisvaltainen esoteerinen järjestelmä, joka pitää sisällään todellista potentiaalia paitsi yksilölliseltä, myös yhteiskunnalliselta kannalta… Se, että tällainen esoteerinen perinne on leimattu niin pahaksi, että sitä yritetään kieltää lailla, ainoastaan todistaa, että kyseessä on nykyjärjestelmää pohjiaan myöten haastava oppi, mikä tietenkin tekee siitä heti mielenkiintoisen asian.”

ONA:n oppiin sisältyvä potentiaali on valitettavasti realisoitunut maailmalla  paitsi varsinaisina poliittisina terroritekoina, myös lukuisina muina vakavina rikoksina. Kulttiin kuuluvat ovat syyllistyneet mm. rituaalimurhiin, raiskauksiin ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kultin sisällä tällaisiin tekoihin kannustetaan koska niiden katsotaan edistävän yli-ihmiseksi kasvamista. Meretvuo osaltaan promotoi myös tätä ajatusta Sarastuksen haastattelussa: 

”Kasvu omien rajojen yli sen paremmin yksilönä kuin yhteisönäkään ei voi tapahtua ilman astumista pimeään ja tuntemattomaan, mikä saattaa edellyttää kiellettyjen tekojen tekemistä.”

Miksi sitten Meretvuo ja mahdollisesti muutkin hänen laillaan ajattelevat äärioikeistosatanistit kokevat Perussuomalaisen puolueen poliittiseksi kodikseen? Vastauksia toki löytyy jaetusta rasismista ja autoritaaris-oikeistolaisista poliitisista näkemyksistä, mutta kytkentä löytyy myös perustavammalta arvotasolta.

Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Purra on lausunut että hänen mielestään ”empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi”. Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja, nykyinen eduskunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho puolestaan on mm. kirjoittanut kuinka ”ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo”

Nämä lausunnot eivät ole satunnaisia, vaan liittyvät halla-aholaisten ”nuivien” ja yleensäkin äärioikeiston tietoiseen irtisanoutumiseen länsimaisen eettisen ajattelun valtavirrasta jossa jokaiselle kuuluu ihmisarvo, rasismi on väärin ja empatia hyvästä. ”Order of Nine Angles” edustaa lähtökohdiltaan aivan samaa irtisanoutumista laajasti jaetuista eettisistä arvoista ja sen kannattajat voisivat varmasti allekirjoittaa Purran ja Halla-ahon lausunnot. 

Vaikka Purra tai Halla-aho tuskin ovat äärisatanismin kannattajia, taustalla on jaettu irtiotto kristillis-humanistisen etiikan ”hyvesignaloinnista”. ONA:n oppi vain vie tämän irtisanoutumisen pidemmälle.

Meretvuon kirjoituksia perussuomalaisten blogisivustolla on kommentoitu pääosin hyvin myötämielisesti. Sen enempää sivuston toimitus kuin lukijakunta eivät siis ole nähneet niissä mitään kavahdettavaa, mikä kertoo varsin huolestuttavasti perussuomalaisesta keskustelukulttuurista.

Herää kysymys, kuinka paljon perussuomalaisten riveissä on toimijoita jotka tuntevat viehtymystä äärioikeistolaiseen terrorismiin ja jopa tähän liittyvään äärisatanismiin?

Kun yhden Lahden terroriepäillyn todettiin olevan muutaman vuoden takainen perussuomalaisten ehdokas, sisäministeri Rantanen totesi ”ettei vetäisi perussuomalaisia puolueena mukaan tähän keskusteluun”.

Kun paljastuneiden terroristisolujen ideologiaa kuitenkin levitetään suoraan perussuomalaisen puolueen nettisivuilta, sekä sellaisten tahojen toimesta joilla on suora yhteys puolueeseen ja sen johtoon, on vaikea nähdä kuinka puolue olisi täysin sivullinen äärioikeistolaisen terrorismin suhteen.

Mikäli perussuomalainen puolue kieltäytyy edes keskustelemasta asiasta, saati ryhtymästä konkreettisiin toimiin, on pääteltävä että sen riveihin jatkossakin ovat tervetulleita myös äärioikeistoterrorismin ja satanististen rituaalimurhien kannattajat.

Tässä vaiheessa perussuomalaisten hallituskumppanien on osaltaan vastattava onko tällainen puolue heidän mielestään todellakin hallituskelpoinen?